Ja seuraavana aamuna kysyt että kuuluiko ulkoa juuri lintujen ääni.
Ja ajattelen että tulisipa kevät.
Ihan kuin intiaanikesän värit ei päästäisi ikinä meistä irti, ja tämä omituinen ajanjakso tällä kadulla saisi jatkua ikuisuuteen, kaikki ne aamut kun herään rekkojen ääniin ja ne yöt jolloin meillä on ikuisesti aikaa eikä ollenkaan sääntöjä.
Taivutan päätä taivaalle kiipeävää valoa kohti niin kuin olisin kasvi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti