torstai 24. lokakuuta 2013

14/15

Keittiöstä palaa valo.
On jo myöhä, sanot. Niin. Voisin tulla sinne, sanot.
Minä puolestani, minä olen onnellinen. Löysinhän sinut lopulta.

Viime aikoina olen bussissa Hirvensaloon miettinyt saman linjan bussia, johon kesällä juoksimme päästäksemme Kakskertaan juhliin. Olin edelleen absinttipäissäni. Bussikuski oli uusi ja ajoi linjaa väärää reittiä. Päänikin oli menossa jo väärään suuntaan mutta toisaalta, onko reiteillä väliä, jos päämääräänsä löytää lopulta. Kakskerrassa oli hyttysiä. Joimme valkoviinini loppuun puolessa tunnissa.  Tanssin Dynamossa yksin, koska hukkasin valoihin kaikki loput. Lähetin viestin että täällä on vielä absinttia.
Voisin tulla sinne.


tiistai 8. lokakuuta 2013

valoa!

Ja viikonloppuna parvekkeella aurinko tulee hetken oikeasta kulmasta niin että voisi olla huhtikuu.
Ja seuraavana aamuna kysyt että kuuluiko ulkoa juuri lintujen ääni.
Ja ajattelen että tulisipa kevät.
Ihan kuin intiaanikesän värit ei päästäisi ikinä meistä irti, ja tämä omituinen ajanjakso tällä kadulla saisi jatkua ikuisuuteen, kaikki ne aamut kun herään rekkojen ääniin ja ne yöt jolloin meillä on ikuisesti aikaa eikä ollenkaan sääntöjä.
Taivutan päätä taivaalle kiipeävää valoa kohti niin kuin olisin kasvi.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

sellaista on, kun elämä on vielä mustavalkoista

Näen unta Kjell Westöstä, mutta vain kuumailmapallot ovat Turun yllä.
Istahdan vuoteen laidalle, silitän hetken hänen hiuksiaan ja tunnen itseni yhtä aikaa mielettömän vahvaksi ja levolliseksi ja samalla kumman avuttomaksi.

Enkä seuraavan yön unia enää muista.