Ja enää paikat ei tunnu miltään, ja osoitteet katoaa mielestä, ja lopulta unohtuu valokatkaisijoiden paikat, vaikka niitä olisi pitänyt painaa auki ja kiinni satoina satoina aamuina.
Tämä kuukausi tuntuu joltain, jonka olen jo elänyt, mutta unohtanut. Aaveelta, jonka ääriviivoista en saa kii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti