heinäkuun viimeinen viikonloppu

Tämä kaupunki yllättää aina uudelleen 

Aamulla pelästyn miten täynnä kadut on

Yöllä ne on ihan omia

Tupakoidaan huoneissa ja rappukäytävissä 

Onneksi meidän viereisessä asunnossa asuu kuuro tyttö

Näkymätön käsi painaa kaulaa

nuoruuden kesä

Laivoja ei ole tehty satamaan, mutta yksi seisoo siellä koko yön, ja me tanssitaan. Tuntuu kutituksilta pimeässä yössä. Humalan mustat aukot, kirkkaat valot. 

haamuna heinäkuussa

Eilen mietin, millä periaatteella muistot alkavat kadota. Osaan havahtuu kun meinaa jo unohtaa. Toisia kertoo ja tajuaa sitten hukanneensa tarinan kaaren. Kenestä oikein on kyse, kenen hahmo, missä yössä. Ja aika vie meiltä taas asiat.

Ja enää paikat ei tunnu miltään, ja osoitteet katoaa mielestä, ja lopulta unohtuu valokatkaisijoiden paikat, vaikka niitä olisi pitänyt painaa auki ja kiinni satoina satoina aamuina. 

Tämä kuukausi tuntuu joltain, jonka olen jo elänyt, mutta unohtanut. Aaveelta, jonka ääriviivoista en saa kii.

paljaana

välitilassa

Assosiaatioita, unia.

Ilmassa jotakin kauhean tuttua.

Mä menen seiniä pitkin niin kuin kissat, marhaan.

Levottomuus menee pitkin raajoja, jalkateristä käsivarsiin, sormenpäihin. 

Tulen perille, mutta silloinkin tahtoisin olla vielä matkalla.

perjantai

Istuin hereillä koko yön ja näin unia pätkittäin vasta junassa, kahden aseman välissä. Aurinko nousi huomaamatta, yhtä huomaamatta kuin ohi oli mennyt yön pimein hetki. Tanssilattialla hikoilin tuntemattomien mutta tulevien ystävien välissä. Välillä elän tällaisia öitä varten. 

Seuraava päivä on sumua, mutta sen arvoista.

onnellisuus

Erään blogin kommenttiboksista:

Toisen onni tai kodin kauneus ei ole minulta pois. Kateus, joka ei ole katkeraa vaan ihailevaa, on kohteliaisuus.

Tiedän, mikä minut tekee onnelliseksi, ja siksi juoksin kesäillassa ja ostin hävyttömän kalliin mintunvihreän muistikirjan. Jalkani ovat pehmeät ja muistikirjani sivut ovat pehmeät ja hyvä olo saa tulla ja mennä, sille on aina avoimet ovet.

Välillä huomaan sanovani tunnen sellaisia ihmisiä ja tarkoittavani, että olen itse sellainen. Kaksi eri asiaa, tunnetta, tapahtumaa ja ihmistä leikkaa silloin toisensa. Istuin bussissa ja tunsin hassua yhteenkuuluvuutta oikeastaan ymmärtämättä mihin. Useammin kuin koskaan on tänä kesänä tullut hetkiä, jolloin oman olemassaolonsa ymmärtää jokaista rajapintaansa pitkin.

Sitten tulin kotiin, kuuntelin hälytysajoneuvojen huutavan kadulla, tein ruokaa, ajattelin ostaa kukkia mutta unohdin, vaihdoin lakanat. Nukuin ja heräsin.

Huomenna menen töihin. En ole hetkeen tehnyt työtä, jota en osaisi. Nyt olen kauhuissani ja epävarma, vaikka tiedän kaiken uuden aina jossain vaiheessa muuttuvan tutuksi.

cosmopolis

"Sen kuinka tärkeää on muotopuolisuus, se mikä poikkeaa hiukan. Sinä etsit symmetriaa, kaunista harmoniaa, samankaltaisia osia, yhtäläisiä puolia. Minä tiedän sen. Minä tunnen sinut. Mutta sinun olisi pitänyt jäljittää jenin poikkeamia ja omituisuuksia. Pientä omituisuutta. Epämuotoisuutta."

oranssit päivät

Kesäillat on tarpeeksi viileitä juoksemiseen. Jalat tuntuvat painottomilta. Kesä vyöryy korviin ääninä ja iholle tunteina ja paketoi tuoksuunsa.

Kuuntelen ihmisten puheita, puhun vähemmän. Välillä muutun näkymättömäksi omaan puhumattomuuteeni.

Heinäkuu on alkanut. Intiaanikesän päivät.