Eric katsoi häntä tarkasti ja odotti ihailevansa kaarevia sieraimia ja nenänvarren upeaa hienoista kyömyä. Sen sijaan hän huomasi ajattelevansa, ettei Elise ehkä ollut laisinkaan kaunis. Ehkä hänessä ei ollut mitään. Se oli tiedostamisen vihlaisu. Ehkä Elise oli keskinkertainen, surkean tavanomainen. Hän oli näyttänyt paremmalta kirjakaupassa, kun Eric oli luullut häntä joksikuksi toiseksi. Eric alkoi käsittää, että he olivat keksineet hänen kauneutensa yhdessä, kyhänneet kokoon sepitteeen joka tuotti iloa kummallekin ja palveli molempien taktiikkaa. 

Don DeLillo - Cosmopolis