Kevät on etsimisen aikaa ja kesä löytämisen.
Pitkän talven tullessa voi mennä sen alle jälleen hukkaan.
On kulunut pian vuosi, aion astua irti vanhoista peloistani.

Työmiehet ikkunani alta ei ole menneet mihinkään. Kuumeen läpi avonaisesta ikkunasta kuulin tuulen ja koneiden äänet. Unohdin unet, mekaaniset unet, täynnä teräksen tuntua ja tuoksua. Potkin lakanani irti ja patjani paikoiltaan. Kun aamulla heräsin taas, kuume oli poissa.

enemmän kuin koskaan elossa

Huomenna me liikutaan kaduilla, joiden nimiä ei osata lausua. Nukutaan niin täydellisen puhtaissa lakanoissa kuin vain hotellilla voi. Ja kukaan muu ei osaa kieltä jota puhutaan.

Vielä eilen terassilla, täällä, kesässä, yhden viinilasin jälkeisiä ajatuksia. Katsomassa elokuvaa, jossa soi When love breaks down. Joinain päivinä tunnistan itseni jokaisessa hahmossa.

Pakatessani jätin kotiin kesken jääneet kirjat.
Nukun lentokoneessa, luen hajanaisesti kuumassa.
Ja tanssin ja kaadan cavaa päälleni ja huuleni maistuu sangrialta kun niitä suutelee.

Olo on kuin etelässä.
Yöksi ikkuna pitää jättää auki ja antaa lintujen ensimmäisten äänien herättää.
Aurinkolasien läpi iho näyttää ruskettuneelta.
Vihreät puut saa uskomaan, että kaikki menee ihan hyvin.

Välillä täytyy tehdä spontaaneita asioita, jotta jaksaisi taas rutiineja.

En olisi jaksanut lounastaa, mutta päädyin lounaalta yllättäen taidenäyttelyyn ja tunsin olevani rauhassa teoksien keskellä, vaikka ne eivät sanoneet mitään.

Ostin lipaston, jolle tässä kodissani ei olisi tilaa, mutta joka uudessa asunnossa saa paikkansa. Voin laittaa sen päälle kukkia ja sisään kaikki tavarat, jotka tahdon pitää tallessa, mutta piilossa. On asioita, joiden paikka on säilyä niin.

Tänään tahdoin vain nukkua päiväunet, mutta sen sijaan söin irtojäätelöä kävelykadulla ja join olutta jokilaivalla, ja kappas, siinä auringossa, olinkin elossa. Kävelin puolihumalassa kotiin.

Löysin vanhoja t-paitoja siivotessani vaatekaappia kirppispöytää varten.
Neljä vuotta sitten ensimmäistä kertaa niiden paitojen sisässä hiukseni olivat samanlaiset kuin nyt ja painoin ihan yhtä vähän. Silti jokainen asia sen jälkeen on muuttunut.
Silloin luulin tietäväni kaikesta kaiken.
Maailma oli täynnä merkityksiä.

Samat asiat palasivat mieleen kun yllättäen tapasin ihmisen ajalta silloin.
Tajusin, miten monista  asioista joudumme ennen pitkää luopumaan: lempivaatteista ja lempi-ihmisistä.

Silti nauratti, kun tajusin, että kirppispöytäni numero on sama kuin se vakiopaikkani junassa, kun matkustin kahden kaupungin väliä tapaamaan samaa ihmistä silloin, kun me olimme vielä me. Aiemmin olisin ehkä etsinyt tästä merkityksen. Nyt sille kirppispaikalle viikkaan entiset vanhat lempipaitani.